10A: Pitkäperjantain sopimus 25 vuotta

Pitkäperjantain sopimus, joka tunnetaan myös nimellä Belfastin sopimus tai Pohjois-Irlannin rauhansopimus, allekirjoitettiin tänä päivänä 25 vuotta sitten, 10. huhtikuuta 1998 ja lopetti kolme vuosikymmentä kestäneen aseellisen konfliktin alueella, yhteentörmäyksessä, jossa kuoli yli 3.500 XNUMX ja loukkaantui tuhansia.

Pohjois-Irlannin konflikti juontaa juurensa Irlannin jako vuonna 1921, kun protestanttinen enemmistö saaren koillisosasta päätti jäädä osaksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa, kun taas katolinen enemmistö muusta maasta itsenäistyi Irlannin tasavallana. Tämä poliittinen jakautuminen johti jännitteisiin ja väkivaltaan Pohjois-Irlannissa, jossa katolinen väestö (nationalistit) ja protestanttinen väestö (unionistit) elivät konflikteissa ja erottuivat toisistaan.

1960-luvulla tilanne paheni, kun katoliseen yhteisöön kohdistuva syrjintä ja väkivalta lisääntyi. protestanttiset puolisotilaalliset ryhmät kuten Ulster Volunteer Force (UVF) ja Ulster Defense Force (UDF). Vastakkaisella puolella, Katoliset puolisotilaalliset ryhmätIrlannin republikaaniarmeijana (IRA) aloitti terrorismin ja sissien kampanjan protestanttista yhteisöä vastaan ​​Irlannin yhdistymisen saavuttamiseksi.

Konflikti kiihtyi 70- ja 80-luvuilla pommitukset, salamurhat ja väkivaltaiset yhteenotot, jotka vaikuttivat siviiliväestöön ja aiheuttivat kipua ja kärsimystä molemmille osapuolille. Ison-Britannian ja Irlannin hallitukset yrittivät onnistumatta ratkaista konfliktia neuvottelujen ja poliittisten ratkaisujen avulla, kun taas Britannian turvallisuusjoukot lisäsivät läsnäoloaan Pohjois-Irlannissa väkivallan torjumiseksi.

Kuitenkin 1990-luvulla rauhanneuvottelut alkoivat muotoutua ja pitkäperjantain sopimus oli vuosien intensiivisten neuvottelujen ja kompromissien tulos vaikeaa kaikille osapuolille.

Sopimus, joka koostuu yli 60 sivusta, perustaa sarjan toimia rauhan ja vakauden varmistamiseksi Pohjois-Irlannissa. Nämä sisältävät:

• Luominen Pohjois-Irlannin itsehallinto, jolla on jaettu toimivalta katolisen ja protestanttisen yhteisön edustavien poliittisten puolueiden välillä.
• Säännös, jonka mukaan Pohjois-Irlanti pysyy osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa, ellei alueen kansalaisten enemmistö äänestä Irlannin tasavallan yhdistymisen puolesta.
• La demilitarisointi alueelta, kun brittiläiset sotilasjoukot vetäytyvät asteittain ja turvatarkastuspisteet ja tietarkastuspisteet poistetaan.
• Poliittisten vankien vapauttaminen sekä IRA:sta että protestanttisista puolisotilaallisista ryhmistä hyvän tahdon ja sovinnon eleenä.
• Luominen riippumaton komissio konfliktin aikana kadonneiden ihmisten tapausten tutkiminen ja uhrien tunnistusohjelman toteuttaminen.

Lisäksi sopimuksessa korostettiin useita erityisnäkökohtia, joilla pyrittiin välttämään paluuta aseelliseen konfliktiin, joka kattoi eri alueita:

1. Home Rule hallituksen perustaminen Pohjois-Irlantiin: Pohjois-Irlantia varten perustettiin Home Rule -hallitus, joka muodostui alueen poliittisten puolueiden edustajista.
2. poliisiuudistus: Riippumaton komissio perustettiin valvomaan Ulsterin poliisivoimien (PSNI) uudistamista tavoitteenaan tehdä siitä osallistavampi ja edustavampi laajempaa yhteisöä.
3. Syrjinnän poistaminen: Tasa-arvokomissio perustettiin käsittelemään syrjintää työelämässä, asumisessa ja muilla aloilla. Lisäksi perustettiin ihmisoikeuskomissio suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia Pohjois-Irlannissa.
4. Puolisotilaallisten ryhmien aseistariisunta: Sovittiin, että puolisotilaallisten ryhmien tulee luovuttaa aseensa ja lopettaa väkivaltainen toimintansa. Prosessia valvomaan perustettiin riippumaton aseistariisuntakomissio.
5. koulujen erottelu: Sovittu puuttuvan segregaatioon Pohjois-Irlannin kouluissa ja edistävän yhteisöjen integraatiota.
6. Vankien vapauttaminen: Sovittiin konfliktiin liittyvien vankien vapauttamisesta, mikäli he täyttivät tietyt ehdot eivätkä muodosta uhkaa turvallisuudelle.
7. Pohjoisen ja etelän suhteet: Siitä sovittiin vahvistaa suhteita Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välillämukaan lukien pohjois-etelä-ministerineuvoston perustaminen.
8. Idän ja lännen suhteet: Siitä sovittiin edistää suhteita Pohjois-Irlannin ja muun Yhdistyneen kuningaskunnan välillämukaan lukien itä-länsiministerineuvoston perustaminen.

Pitkäperjantain sopimusta juhlittiin laajasti historiallisena saavutuksena, mikä lopetti kolme vuosikymmentä kestäneen väkivallan Pohjois-Irlannissa. Sopimuksen toimeenpanoprosessi ei kuitenkaan ollut helppo eikä siinä ollut esteitä ja haasteita.

Yksi suurimmista haasteista oli se, että jotkin puolisotilaalliset ryhmät, erityisesti IRA, eivät heti täysin luopuneet väkivallasta. Lisäksi oli poliittisten puolueiden väliset jännitteet ja kiistat kotihallinnossa, mikä vaikeuttaa tärkeiden toimenpiteiden, kuten poliisiuudistuksen ja koulujen erottelun, toteuttamista.

Näistä haasteista huolimatta sopimus on kestänyt ajan kokeen ja edennyt pitkälle kohti Pohjois-Irlannin tilanteen parantamista. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen konflikteihin liittyvä rikollisuus ja väkivalta ovat vähentyneet merkittävästi ja investoinnit ja matkailu ovat lisääntyneet alueella.

Pitkäperjantain sopimus on vaikuttanut myös laajemmin politiikkaan ja kansainvälisiin suhteisiin. Se on toiminut mallina muille konflikteilles kaikkialla maailmassa, ja on osoittanut, että neuvottelut ja kompromissit ovat mahdollisia jopa erittäin vaikeissa tilanteissa.

Jatkuvassa muutoksessa oleva alue

Pohjois-Irlanti on kokenut suuria muutoksia tämän neljännesvuosisadan aikana. Viime vuosina katolinen väestö on kasvanut ja olisi jo enemmän kuin protestantteja.

Toisaalta, synn fein (Irlannin republikanismi ja nationalismi, jota pidetään poliittisena puolueena, joka kanavoi IRA:n vaatimuksia demokraattista polkua pitkin) on kokenut suuren kannatuksensa kasvun, ensimmäinen voima viime vaaleissa ja se on kokenut unionistien saarron vakaan toimeenpanovallan muodostamiseksi.

Seuraavien vaalien mielipidemittaukset osoittavat uusi voitto nationalisteille, jonka blokki etenee, mutta on hyvin lähellä unionisteja.

Sinn Féinin lupaus järjestää kansanäänestyksen yhdistymisestä tulevina vuosina se on haaste paikallispolitiikassa, koska se voi korostaa entisestään kahden lohkon vaikeita suhteita. On arvioitu, että katolilaisten määrän lisääntymisen ja brexitin jälkeisten olosuhteiden myötä tästä asemasta voi muutamassa vuodessa tulla enemmistö ja se voi johtaa yritykseen erota Yhdistyneestä kuningaskunnasta.

Tätä asiaa koskevat kyselyt ovat osoittaneet kasvavaa tukea yhdistymiselle erityisesti nuorimpien keskuudessa.

Pohjois-Irlanti on epäilemättä yksi maailman myrskyisimmistä poliittisesti aktiivisista alueista tulevina vuosikymmeninä.

Piditkö artikkelista? Tue meitä, tule suojelijaksi.