ETA on ohi

4. toukokuuta 2018 muistetaan ETA:n päättymisen myötä. Toistamme artikkelin täällä jonka julkaisimme vuosi sitten, kun tämä loppu oli jo nähty väistämättömänä:

…//…

”Sen perustamisesta vuonna 1958 tähän päivään asti on kulunut lähes kuusikymmentä vuotta, jotka ovat leimanneet Espanjan historiaa.

Huomenna lauantaina ETA ottaa uuden askeleen paikan hylkäämisessä, joka tässä tapauksessa muodostuu "aseiden luovuttamisesta". Sen lisäksi, että ne kaikki luovutetaan, olipa tiedossa tai ei, tässä vaiheessa missä kaikki nuo aseet ovat tai että tällä tosiasialla on jo jokin merkitys, itse teolla on paljon merkitystä. Kokonaiset espanjalaisten sukupolvet kasvoivat kuullessaan tästä "aseiden luovuttamisesta" hypoteettisena, melkein käsittämättömänä tavoitteena, joka vaikutti mahdottomalta.

Mutta tulevaisuus on saapunut, eikä se ole ollut niin mahdotonta kuin miltä näytti. Jäljelle jää yli kahdeksansataa kuolemantapausta, tuhansia haavoittuneita ja yhteiskunta, jonka murtuma, joka vuosia sitten näytti mahdottomalta parantua, paranee nopeasti.

ETA syntyi diktatuurissa. Hänen kasvualansa oli piiloutuminen ja hänen ideoidensa vaino. Tämän ansiosta hän sai selkeää tukea ja yleistä haaleutta. Sillä välin hänellä oli aikaa murhata hallituksen presidentti, mutta ennen kaikkea siviilivartijoita, taksinkuljettajia, linja-autonkuljettajia tai kansallisia poliiseja. Helppoja kohteita, nimettömiä ja unohdettuja, joille ei ole koskaan tullut varsinaista korjausta.

Carrero Blanco, muistettu murha

Gregorio Posada Zurrón, yksi sadoista unohdetuista

Sitten ETA kasvoi demokratiassa, eikä käyttänyt hyväkseen armahdusta, jonka se toi, liittyäkseen siviilielämään ja puolustaakseen vaatimuksiaan instituutioista. Hänen inertiansa sai hänet jatkamaan spiraalia hyödyntäen kasvavaa leviämistä, josta hänen hyökkäyksensä nauttivat. Monien sen jäsenten vapauttaminen vankilasta vuoden 1977 armahduksen jälkeen vain tehosti heidän toimintaansa.

Myöhemmin yhteiskunta kärsi melkein hiljaisuudessa, 80- ja 90-luvuilla, kaikesta jengin julmuudesta, joka kävi läpi ne vuodet jakautumisen (ensin) ja radikalisoitumisen (myöhemmin) keskellä. Yhteiskunnallinen vastaus oli arka, kun taas hallitukset reagoivat kyvyttömyyteen (enemmistö) tai laittomuuteen (organisoivat rinnakkaisia ​​terroristitoimia – ja hämärtyneitä – kuten GAL:n).

Niinä vuosina ETA jatkoi tappamista, ja sen etsiminen suuremmasta sosiaalisesta vaikutuksesta toi unohtumattomia ja ankaria kohtauksia.

hypercor. 1987.

Vic 1991.

Miguel Angel Blanco. 1997.

Miguel Ángel Blancon murha merkitsi ennen ja jälkeen sosiaalista käsitystä terroristijärjestöstä. ETA oli syyllistynyt paljon julmimpiin, raaempiin ja mielivaltaisempia hyökkäyksiä, mutta julmuus ja välinpitämättömyys, jota se osoitti siepatun nuoren valtuuston kanssa, avasi ensimmäisen kerran aukon baskilaisten yhteiskunnassa. Tuomitsemisesta matalalla tai vaimealla äänellä tuli yhtäkkiä siitä päivästä lähtien melkein yksimielinen huuto.

Huolimatta siitä, että ETA jatkoi salamurhaa vielä monia vuosia, oikeastaan ​​siitä kesäpäivästä vuonna 1997, jolloin hän päätti murhata Miguel Ángelin, vain yksi tie oli jäljellä: hajottaminen. Hänen suuri voimavaransa, joka oli aina ollut pieni mutta tärkeä osa baskilaisten yhteiskuntaa, oli yhtäkkiä kadonnut.

Kaikki sen jälkeen tapahtunut on johtanut meidät tänne. Kosmeettisilla ja propagandaeleillä, viime aikoina tehdyillä suurilla ilmoituksilla on vain yksi tarkoitus peittää se tosiasia, että ratkaistavana on vain kaksi asiaa: aito hyvitys uhreille ja henkilökohtainen ulostulo harvoille. vankeja, jotka he oleskelevat vankiloissa.

Uusille sukupolville tämä kaikki on menneisyyttä. He eivät tiedä, kuinka onnellisia he ovat."

@josesalver